Kilpailusäännöissä määritellään luisteluaika ja toisaalta se vaihtelee myös eri kilpasarjoissa. Esim. 2 min 30 s.
Musiikin editointi ja tallennus cd:lle
Näitä asioita on tullut ihmeteltyä itse kantapään kautta ja eivät todellakaan ole mitään totuuksia, joihin kannattaa varauksettomasti uskoa. Kirjoitelma perustuu omiin yrityksiin ja erehdyksiin. Jokainen lukija tehköön omansa, joista en voi ottaa vastuuta. Mutta jos sait illan tai pari nopeammin jotain toimivaa aikaan, hienoa! Käytetyt termitkin ovat niin ja näin, joten virheitä varmasti on. Hiustenhalkojat älkööt vaivautuko lukemaan pitemmälle…
2min 30s tarkoittaa käytännössä aina, että kappaletta pitää ainakin lyhentää. Monesti halutaan ottaa lyhyempiä osia eri kappaleista. Musiikin editointiin riittää (ainakin aluksi) normaalitehoinen koti-pc-laitteisto, jossa on polttava cd-asema CD-R levyjä varten (uudemmat laitteet osaavat muitakin formaatteja), poltto-ohjelma. Mahdollisuuksia on useita, mm. Nero on yleisesti konepakettien ja polttavien CD-asemien mukana tuleva ohjelmisto ja sopii helppokäyttöisenä erittäin hyvin. Tärkeintä on siis opetella tekemään audio-cd ja sulkea se siten, ettei levylle voi enää lisätä uusia kappaleita.
Itse editointiin saattaa tarvita mm. recorder, mixer ja .wav-äänitiedostojen editointiin tarkoitettuja ohjelmistoja. Freeware-ohjelmistoista ainakin WavePad on helpoimmasta päästä ja sillä oppii tekemään kohtuullisen helposti pieniä editointeja ja nauhoituksia ja mixauksia. Lopputulos toki riippuu aina tekijästä itsestään.
Varminta on käyttää CD-R levyä ja polttaa ns. audio-cd. Se toimii todennäköisimmin useimpien soittimien kanssa. Vanhat soittimet saattavat olla hyvinkin tarkkoja käytetystä formaatista ja kieltäytyä toistamasta levyä. Suuri houkutus olisi käyttää RW-levyjä, mutta monet jäähallien soittimista eivät toista niitä, samoin mp3-formaatti on vielä(kin) liian edistyksellistä.
CD-R-aihioissa on jonkin verran laatueroja. Joillekin polttaville asemille ei tietynmerkkisillä aihioilla saa kuin virheitä. Vika ei ole välttämättä käytetyssä polttonopeudessa, joka on toki tavallisin virheitä aiheuttava tekijä. Kannattaa ensin kokeilla ennen suurerän hankintaa. Tiesitkö muuten, että viallisistä levyistä voi rakentaa kelloja hankkimalla kellokoneiston ja viisarit. Toinen vinkki on rastaanpelotin mansikkamaalle: ripustetaan runsaasti cd-himmeleitä langalla roikkumaan vapaasti mansikkamaan yläpuolelle. Jos sukulaiset ovat jo kyllästyneet joululahjakelloihin, voi opettelussa käyttää RW-levyä, kunhan muistaa tehdä lopullisen version CD-R:lle.
Käytännössä kätevin on tehdä kilpaohjelmasta oma cd, jossa on vain yksi kappale. Tällä vältytään kilpailussa väärän raidan soittamiselta. Muista tehdä myös varakopio ja tarkista, että cd soi puhtaasti alusta loppuun. Naarmuuntunut tai likainen levy saattaa jäädä jumiin. Tee tarvittaessa uusi kopio. Cd:n kanteen ja itse cd-levyyn merkitään kilpailijan nimi ja seura. Merkinnät pitää aina löytyä, oltiinpa harjoituksissa tai kilpailussa. Levyihin kirjoittamista varten saa esim. kirjakaupoista tarkoitukseen sopivia tusseja, jotka eivät vahingoita levyn pintaa, ainakaan niin herkästi.